Opintojen lopputyö – CAFE HAHNEMANN

Transformational School of Homeopathyn opiskelijat Jonna ja Marja tekivät lopputyönään syvätutkielman Materia Medican lääkeaineista näytelmän ja kuvitusten muodossa. Näytelmä tapahtui kahvilamiljöössä. Kahvilanpitäjänä ja näytelmän ohjaajana toimi Mrs. Materia Medica ja kahvilan asiakkaita näyttelivät koulun opettajat, oppilaat ja homeopaatit. Lavalle saapui kuusitoista Materia Medican lääkeainekuvaa. Kaksi lääkeaineista olivat koulun uudet lintuaineet kuukkeli ja metso. Kahvilan seiniä koristivat Marjan kyseisiä lääkeainekuvia esittävät vesivärimaalaukset. Näytelmän juoni kulki eteenpäin kahvilan asiakkaiden tullessa paikalle yksi kerrallaan. Vuorosanat olivat nasevalla huumorilla kuorrutettua kuvausta eri lääkeaineista. Hahmot saapuivat sisään teatraalisesti lääkeaineeseen sopivalla musiikilla. Thuja asteli sisään Katri Helenan ”Katson Sineen taivaan”, Agaricus taasen Doorsin ”People Are Strange” ja Platina Abban ”Dancing Queen” hitillä. Näytelmän keskellä Marilyn Monroe alias Adamas (timantti) yllätti katsojat laulamalla kappaleen ”Diamonds are a Girl’s Best Friend”. Roolihahmot tilasivat lääkeaineeseen sopivat mielihalut, eli juomat ja syötävät. Oman esityksen jälkeen he istuivat kahvilaan ja lukivat omaa lääkeainetta kuvaavan runon. Lopputyön tarkoitus on luoda positiivista homeopatiatietoisuutta taiteen ja teatterin keinoin. Lopputyöstä tulee kevään mittaan kirjallinen versio, syvätutkielma Materia Medicasta.

Jonnan iloiset ajatukset lopputyöstä:

Kesäkoulusta 2018 jäi Reetan lausahdus mieleen pyörimään ”Olisi kiva joskus tehdä joku pieni homeopatiajuttu, missä näyteltäisiin”. Idea tuntui entiselle teatterintekijälle kutkuttavalta. Olin tehnyt aikaisemmin useita prosessilähtöisiä esityksiä ja ajatus tyhjyydestä, joka pikkuhiljaa rakentuisi esitykseksi oli tuttua. Pikkuhiljaa ajatus alkoi kypsyä ja mietin, että tästähän voisi tehdä osan lopputyötä.

Tuossa vaiheessa en osannut vielä aavistaakaan kuinka mahtava ja iso projektista loppujen lopuksi tuli. Ajattelin, että olisi kiehtovaa herättää lääkeainekuvia henkiin, esittämällä niitä. Mietin, että teen, jonkun pienen jutun, jos nyt yleensä kukaan lähtee mukaan näyttelemään. Pyysin paria opiskelukaveria mukaan, olin jo mielessäni nähnyt heidät tiettyjä lääkeaineita esittämässä. Yllätys oli ihana, että kukaan ei kieltäytynyt ja yhtäkkiä alkoi tulla kyselyitä pääsisikö mukaan.

Lopulta mukana oli kuusitoista upeaa tyyppiä!

Esitys muotoutui, sitä mukaa, kun ihmisiä tuli mukaan, he toimivat roolihenkilöiden inspiraationa ja käsikirjoitus alkoi muodostua heidän mukaansa.

Omat haasteensa esitykselle asetti, että näyttelijät olivat eri puolilta Suomea, joten yhteisiä harjoituksia ei ollut mahdollista pitää ennen esityspäivää. Treenattiin pienissä ryhmissä muutamana iltana ja parit skype-treenitkin tuli pidettyä.

Esitysilta onnistui yli villeimpien unelmien. Roolihenkilöt todella heräsivät henkiin ja jokainen näyttelijä ylitti itsensä. Tunnelma Ylioppilasteatterin studiossa oli maaginen. Näyttelijät olivat upeasti läsnä ja yleisö oli hersyvä. Palautteeksi saatiin niin naurua kuin kyyneleitä.

Muutin aikanani Helsinkiin, kun pääsin näyttelemään Ylioppilasteatterille. Teatterin toisena taiteellisena vastaavana toimi tuolloin Aune Kallinen. Oli mieletöntä palata juurilleen tekemään tämä esitys tällä porukalla ja mitä ympyrän sulkeutumista, että Aune on nyt ohjaava opettajani.

Kiitos kaikille ihanille mukana olleille. Prosessi oli mieletön ja juuri tällainen, koska te! Love you all!

Leave a Reply